Menin enimmäkseen siirtymisiä ja ympyröitä, aika paljon tehtiin myös peruutuksia ja pari kertaa pohkeenväistöä. Lahja kuuntelee istuntaa jo tosi hyvin, pysähdyksissä ei tarvitse paljon ohjia käyttää. Peruuttaessa Lahja on niin herkkä että vähän isommasta paineesta peruuttaa melko kovaa, joten siihenkään ei tarvita paljon ohjia.
Armin kanssa leikittiin vapaana, taas vaihteeks. Alussa Armin huomio oli han jossain muualla kuin minussa, hetken päästä sain sen kuitenkin. Sen jälkeen kaikki tuntui nin erillaiselta kuin ennen, Armi seurasi minun jokaista liikettä, liposi huulia ja keskittyi ihan oikeasti. Ollaa siis päästy askel eteenpäin vihdoin ja viimein,ollaan nyt viimeiset pari kuukautta seisty paikalla, ollaan ehkä jopa menty vähän alamäkeä. Toinen asia mikä todistaa että ollaan edistytty on se että viime ratsastus kerralla Armi sujui kuin unelma (täältä voitte lukea siitä).
Tehtiin alussa kaikkea perus juttuja, cirkling game, sideways ja kahdeksikkoa. Kahdeksikko sujui muuten tosi hyvin mutta Armi ohittaa aina oikealla olevan tynnyrin, joten täytyy vielä vaan harjotella sitä ravissa ennenkuin siirrytään askel vaikeampaan. En yhtään tiedä miksi se tekee niin, joten täytyy kokeilla eri vaihtoehtja miten saisin sen toimimaan oikein. Sideways toimi niin kuin ennenkin, eli hyvin mutta Armi voisi reagoida vähän pienemmästä merkistä ja nopeammin.
Uusi asia jonka teimme tänään on minusta huikea saavutus, ainakin meille. Kokeilin olisiko Armi valmis laukkaamaan cirkling gamessä, yllätyin täysin kun Armi laukkasi pari askelta voltilla ilman että lähti kentän ympäri. Kehuin paljon ja levättiin hetki ennenkuin kokeiltiin uudestaan, taas minulle riitti vain ne pari askelta ennenkuin kehuin ja levättiin. Siirryinkin tekemään muuta siinä välissä ennenkuin yritettiin uudestaan, joka kerta Armi sai kehuja ja lepoa parin kolmen askeleen jälkeen. Viimeiseksi kokeilin kokonaista kierrosta, tiesin että olisi pitäny lopettaa kun kaikki meni hyvin mutta tiedättehän te että kun jokin asia onnistuu haluaa vain tehdä uudestaan ja uudestaan. Minua onnisti ja Armi laukkasi koko kierroksen eikä lähteny omille teille, olin niin iloinen ettei sanoilla voi kuvailla. Kehuin hirmusen paljon ja lopetettiin leikit siihen, harmittaa vaan etten saanu sitä videolle.
Ajattelin että sen aikaa kun siivoan kentän Armi voi syödä joten näytin sille mistä ruohoa löytyy, mutta se ei halunnu syödä. Hämmästyin kun Armi ei halunnu syödä, se joka aina haluaa syödä mitä vain, vaan se halusi olla minun kanssa. Tätä ei ole ennen tapahtunu, joten olen todella iloinen tästä päivästä.
Kertokaahan tekin jokin kokemus hevosenne kanssa, joka on tehny teidät onnellisiksi!
ooohh, hienoa! :)
VastaaPoistaHoidin joskus pari vuotta sitten talvella yhtä shettistammaa ihan vähän aikaa, ehkä pari kuukautta. Ratsasteltiin ilman satulaa ja suitsia, taluttelin sitä pelloilla ja pikkuteillä, juoksutin ja kaikkea tämmöstä kevyttä ja mukavaa hommaa kun tamma oli kantavana. Kerran sit kokeilin irtojuoksutusta ponin tarhassa, se selvästi kuunteli mua, korva kääntyi minuun päin, poni meni rentoa ravia kaula pitkällä ja lipoi huuliaan. Ilmaisin sit että enää ei tarvii juosta, poni tuli mun luo ja käveli perässä. Luettunahan tuo ei kuulosta melkeinpä miltään, mutta se on uskomaton tunne itselle kun saa "villieläimestä" kaverin :)
Ihanaa! Ja se on kyllä totta että ihanat tapahtumat ei koskaan kuulosta niin erikoisisilta luettuna kuin todellisuudessa ovat:)
VastaaPoistaihana blogi sulla! :) Kateellisena seuraan teidän touhuja ;)
VastaaPoistaOlen jonkun aikaa epäsäännöllisesti ratsastellu erästä suokkitammaa, joka on vähän epävarma ja pelkää joskus hassuja asioita. Koska meidän yhdessä puuhailu on satunnaista, edistystä ei tapahdu hirveän nopeasti, ja sen takia jokainen uusi edistysaskel saa iloiseksi! :) Nykyään pääsemme jo autoista ohi yhdessä, eikä jokainen uusi asia saa pakoreaktiota aikaan :D
Olin pari päivää sitten ratsastamassa kyseisellä tammalla maastossa ja oli todellakin ilo huomata, että tamma alkaa pikkuhiljaa luottamaan minuun! Kun polulla oli aivan järkyttävänhirveänkauheanpelottava kaatunut puunrunko, tamma vain pysähtyi ja puhisi paikoillaan. :D tulin sitten alas selästä ja vähän ajan päästä astuimme yhdessä kyseisen rungon yli! Se oli ihana tunne :) Samalla reissulla vastaan tuli vasikoita, niiden kanssa sama juttu, pysähdys, minä tulen alas ja sitten yhdessä pelottavan asian ohi :) Takaisin tullessa vasikat eivät olleet ollenkaan kamalia, ja heppa oli jotenkin omahyväisen oloinen, aivan kuin se olisi ollut ylpeä siitä, että voitti pelkonsa :D
kiitos, ja ihana kuulla että tamma on alkanu luottamaan sinuun:)
Poista